Sen pituinen se

No niin, taas olen takaisin koti-Suomessa! Niin se vain 4,5vkoa hurahti ja jälkeenpäin ajateltuna todella nopeasti.

Paljon tuli tässäkin ajassa nähtyä ja opittua.
Laitankin tähän vähän yhteenvetoa ja muutamia havaintoja reissusta.

Ensimmäisenä asiana sanoisin että Suomalaiset kokkiopiskelijat ovat hyvällä tasolla ammatillisesti eikä meidän tarvitse yhtään hävetä lähtiessämme maailmalle työskentelemään.

Tottakai on päivänselvää että kun mennään ulkomaille työskentelemään niin uusi kieli, ammattisanasto, uudet raaka-aineet sekä työskentelytavat aiheuttavat toisinaan tilanteita joissa tuntuu että en osaa mitään ja ei minusta ole tähän.
Mutta jos tarkastellaan isoa kuvaa, niin samahan se on Suomessa ollessa, kun menee uuteen työpaikkaan / harjoittelupaikkaan niin kyllä siinä menee helposti parikin viikkoa että oppii talon tavoille ja tuntemaan juuri kyseisen paikan tavan tehdä annoksia sekä miten siellä hoidetaan serviisit.

Siitä puheen ollen Kokkenissa oli tapana että aamulla misataan eli esivalmistellaan samalla kun valmistetaan satunnaisia aamiaisannoksia, n.klo 12.30-13 sitten siivotaan koko keittiö ja ehkä syödään jotain pientä. Lounas alkaa n.13.30 ja kestää päivästä riippuen 16.30-17.00 asti. Tämän jälkeen taas siivotaan ja misataan iltaa varten.
Illallinen alkaa puolestaan yleensä n.20.30 ja kestää klo 23-23.30 asti.

Täytyy sanoa että erittäin hyvin toimiva systeemi! Esim.viime lauantaina kun olin viimeisessä vuorossa oli meillä iltaserviisin aikana yhteensä 63 pöytäseuruetta.
Kun kaikki tilaavat vähintään viiden ruokalajin menun, monet jopa seitsemän, niin annoksia nousi yhteensä lähes 400.
Aika huikea määrä noin kolmeen tuntiin.

Kaiken lisäksi oikeastaan kaikki annokset ovat asiakkaan edessä 5:ssä minuutissa siitä kun ne on pyydetty.
Tämä ei olisi tietenkään mahdollista ilman toimivaa järjestelmää.

Mansikka-misat

Ne vakumoidaan balsamicon ja mausteiden kera sekä laitetaan puoleksi tunniksi mietoon lämpöön kypsymään.

Ai että miten herkullista niistä tuleekaan!

Sous-vide menetelmällä eli pitkään (16h) matalassa lämmössä haudutettua vasikan kieltä.

Siitä valmistui simppeli, mutta todella herkullinen annos!

Kaikenkaikkiaan reissu oli antoisa ja siihen mahtui hyviä ja ei niin hyviä hetkiä. 

Mutta ehdottomasti pääosin pelkästään hyviä asioita!

Eroavaisuuksia Suomeen on

 hankala luetella, koska tuntuu että niitä on niin paljon. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin ruoan laitosta ja kokkaamisesta. 

Se on samaa hommaa ympäri maailman, toki eri raaka-ainein ja keinoin.

Töiden loputtua kerkesin muutaman päivän lomaillakkin ja vihdoin pääsin/tuli mentyä myös asiakkaaksi kivoihin ravintoloihin!

Kävimme puolisoni kanssa Dando la Brasassa sekä Bascookissa. Myös Foodoon lounas oli erinomainen, mutta silloin en muistanut kuvata.
Aivan loistavia paikkoja jokainen, mutta Bascook oli näistä selkeästi hienoin ja tunnelmallisin. Sekä myös hintavin. 😊

Laitan tähän loppuun hiukan kuvasatoa näistä ravintoloista ja niiden mahtavista annoksista.

              Dando la Brasan annoksia:

Ankkakroketteja ja bataattinauhaa. Mustavalkosipuli kastike.

Pipeteissä oli salsa-verdeä.

Kobeliha-burgeri,chimichurri-kastiketta ja perunalajitelma.

Kampasimpukkaa kasviksilla.

Jälkkäriksi ananasta,papaijaa, passionhedelmää ja sitruunasorbettia.

Bascookin herkkuja:

Ylikypsää vasikanposkea, häränhäntää ja punaviinikastiketta.

Cheviche ja  friteerattua mustekalaa.

Avokado nigiri.

Pariloitua ankanmaksaa, ribsiä ja papuhummusta.

        Suklaabrownieta ja pähkinäjädeä. 

Yucca-kakkua,suklaajädeä ja passionsiirappia.

Valoa tunnelin päässä

Heippa taas!

Tässä on ollut nyt viikon verran taukoa viimeisimmästä blogista. On ollut hankala kirjoittaa mitään sillä viime aikoina ruoka ja gastronomia ei ole ollut päällimmäisenä mielessä.

Täällä on kaikki sujunut ihan hyvin,
mutta koti-Suomesta kantautuneet uutiset ovat pyörineet päässäni ja on ollut vaikea keskittyä työntekoon sekä nauttia millään tavoin täällä olosta.

No, onneksi nyt näyttää jo hiukan paremmalta ja varmasti kaikki järjestyy kyllä. Myös oma mielialani on jo paljon pirteämpi.

Suomalaisen työharjoittelijakollegani perhe tuli käymään täällä Bilbaossa ja he toivat tullessaan mämmiä, ruisleipää sekä maalahdenlimppua. Oli aika huvittavaa seurata kun meidän ravintolan henkilökunta näitä tuliaisia maisteli.

Yllättävää kyllä, pari tyyppiä jopa tykkäsi, suurin osa ei.

Maria ja Iker mämmiä maistamassa. =)

Kuten jo aiemmin mainitsin, täälä tehdään hyvistä raaka-aineista pieniä, laadukkaita annoksia.
Aika monta kertaa on tullut itselle fiilis , että tosiaan tuon ja tuon asian voi tehdä noinkin ja noin simppelisti.
Majoneesin tekeminen on niin helppoa että en koskaan enää osta valmis kamaa kaupasta kotiini.
Ja miten helppoa niistä onkaan tuunata erilaisia variaatioita!
Siinä meidän tonnikala-annoksessa josta laitoin kuvan aiemmin on mm. majoneesia joka on maustettu Aji Amarillo-kastikkeella sekä korianterilla.
Simppeliä, mutta erikoista ja hyvää.
Aji Amarillo on siis keltaisesta paprikasta tehty tahna jossa on mukana suolaa ja etikkaa. Ei kuulosta kovin hyvältä, mutta uskokaa pois, se on.
Antaa kivan pikantin lisän moneen ruokaan.

Tämännäköinen purkki tässä herkussa.

Ja se tehdään Perussa. Oli pakko ostaa itsellekkin purkillinen tuliaisiksi. 

Tuliaisista puheen ollen 2 vkoa enää niin se olisi paluu Suomeen. Melko nopeasti tuo aika sitten loppujen lopuksi menee.

Täällä kun on tämä pintxo-kulttuuri vertaansa vailla niin laitanpa niistäkin pari kuvaa.

Tänään on täällä muuten todella iso futismatsi. 

Athletic Bilbao kohtaa Eurooppa-liigan puolivälierissä Sevillan.

Valitettavasti ei ole mitään saumaa päästä katsomaan, kyseinen peli myytiin hetkessä loppuun ja mustan pörssin lipuista huudetaan 400€. 

Mutta San Mames-stadion ei ole kaukana tästä meidän kämpästä ja aion mennä katsomaan peliä johonkin stadionin liepeillä sijaitsevaan baariin. Ne on täynnä molempien joukkueiden kannattajia jo nyt, vaikka pelin alkuun on 6h tätä kirjoittaessani. Niissä tunnelmaa riittää kyllä pelin aikanakin!

Hasta mañana!

Kuvia reissun varrelta

Moikka taas.

Laitan tässä postauksessa hieman kuvia täältä Bilbaosta sekä tietenkin myös tekemistäni annoksista! Lisääkin tullee jossain vaiheessa.

Täällä ollaan ylpeitä baskilaisuudesta 

ja se myös näkyy kaduilla.

San Mamés. Paikallisen jengin Athletic Bilbaon kotistadioni. Kävin kurkkimassa sisällekkin. 

Athletic on siitä erikoinen huippufutisseura että seurassa saavat pelata vain baskit ja seuran omat kasvatit. Miten tarkka tuo määritelmä on, siitä en ole varma. Muttta näin minulle on kerrottu.

Athleticin lempinimi on muuten Los Leones, Leijonat. 

Kuulostaa jotenkin tutulta. :)

Kaupungin läpi virtaa joki Ria de Bibao.

Sen verralla on sekä vanhempaa- että modernimpaa arkkitehtuuria.

Ja tässäpä vähän näitä annoskuvia Kokkenista:

Peruna-purjokeittoa, vichysoissenakin tunnettu alunperin ranskalainen klassikko.

Kampasimpukkaa ja artisokkapyreetä.

Tonnikalaa, korianteriaiolia, seesaminsiemeniä sekä bataattisipsejä.

Naudan pitkään höyryssä kypsytettyä kuveeta,joka paistetaan rapeaksi ennen tarjoilua. Alla "perunamuusi", joka on oikeastaan myöskin perunapyree. Päälle vielä chimichurri-kastike.

Yksi kaikkein rumimmista kaloista, Seepia.

Seepiaa tässä kuitenkin nättinä, päällä teriayaki kastike, alla aiolia.

Tässä vain murto-osa annoksista. Työn luonteesta johtuen aina ei ole mahdollista eikä suotavaa olla kännykkä kädessä ottamassa kuvia kun annosten pitäisi valmistua. :)

Vinkkinä vielä Bilbaosta kiinnostuneille että kannattaa lukea seuraava blogi jonka löysin itse etsiessäni tietoa Bilbaosta. En siis tunne kirjoittajaa vaikka sattumoisin blogin nimi on samanoloinen, mutta voin yhtyä oikeastaan kaikkeen hänen kaupungista kirjoittamaansa. Ja löysin tämän blogin vasta saavuttuani, en siis matkinut häntä!

http://rakkaudestabilbaoon.blogspot.com.es/p/tietoa-bilbaosta.html?m=1

Hasta luego! Ei muuta kuin eteenpäin! 

Hola from Bilbao!

Moikka taas!

Pidin pientä hiljaiseloa, mutta täällä ollaan edelleen.
Kysymystulva ei ole ollut järjettömän laaja, mutta sitäkin spesifimpi.

Asun siis tällä hetkellä neljän kämppiksen kanssa ja olen ainoa meistä joka työskentelee ravintolassa.

Kerkesin myös sairastaa pienehkön vatsataudin, mutta siitä tuskin kukaan on kiinnostunut kuulemaan yksityiskohtia. Melko perinteisesti se sujui neljän kaakeloidun seinän sisällä.

Mutta palatakseni varsinaiseen asiaan, olen päässyt harjoittelupaikassani, Kokkenissa ns.sorvin ääreen.

Itse asiassa heti ensimmäisenä iltana misailin, katselin ja opin ja pääsin jopa nostamaan annoksia!
Kokkenissa on breku-lista jossa on pääasiassa erilaisia tapaksia sekä
Menu del Dia eli päivän menu.


Perus Menu del Dia pitää sisällään 4 ruokalajia+jälkkärin, menun saa myös 7+jälki tai 9+jälki kombinaatioina.

Yleisin Menu del Dia maksaa 12,95€ plus juomat, varsin kohtuuhintainen siis.

Yksi annos on aina melko pieni, mutta idea onkin syödä monta erilaista pientä ruokaa. Menun pohja on sama,mutta päivittäistä liikkumavaraa on.

Tähän vaikuttavat päivittäin saatavissa olevat raaka-aineet sekä kuka pääkokki sattuu olemaan töissä.

Itse omistaja, Jefe, huippukokki Fernando pyörii myös paikalla melkein päivittäin, maistelee ruokia ja kyselee kuulumisia kohteliaasti, mutta antaa luoton ja työrauhan keittiöväelle. Hänestä huokuu yrittäjähenkisyys sekä ammattitaito.

Itse kommunikoin pääasiassa englanniksi, välillä myös espanjaksi. Henkilökunnan englannin kielen taito vaihtelee, mutta toimeen tullaan.
Tähän mennessä olen oppinut tekemään mahtavia pyreitä, kauniin pelkistettyjä annoksia, sekä toimimaan pienen mutta ammattitaitoisen keittiön jäsenä.

Kuriositeettina mainittakoon että täällä on 4 vakituista kokkia, joista yksi on toiminut 2 vuotta 3:n Michelin tähden paikassa,
toinen puolestaan 2 Michelinin paikassa vajaan vuoden ja kolmas arvostetun ranskalaisen keittiömestarin opissa useita vuosia, käytyään ranskalaisen kokkikoulun joka maksaa n. 35000€.

Neljäskin on pätevä,hänen taustojaan en vielä tiedä.
Että osaamista on kyllä ympärillä.
Silti kaikkea ympyröi jonkinlainen rentouden aura, miten sen selittäisi?
Heistä vaan huokuu että tietävät mitä tekevät ja ei ole tarvetta tiuskia työkavereille edes kun bongilappurivistöstä loppuu piikit.
Läpänheitto kyllä vähenee. 😊

Itse olen kuin opetuslapsi joka yrittää imeä mahdollisimman paljon oppia näiltä gastronomisilta guruilta.

Ja sitä on paljon.

Hauskaa on myös se että itse noin 18 vuotta erilaisia ravintola töitä tehneenä opin suunnattomasti toiselta suomalaiselta teini-ikäiseltä harjoittelijalta.

Hän on 17v.neito Tampereelta ja aivan päällikkö. Hän on ollut täällä kuukauden minua ennen mutta jos en tietäisi niin luulisin hänen olleen ainakin vuoden.
Jos opin edes puolet hänen taidoistaan,
olen hyvin onnellinen. Itse en varmaan osannut kuoria omenaa tai pyyhkiä pyllyäni tuon ikäisenä.

Tämmöistä tällä kertaa.
P.S Kuvia olisi vaikka ja paljon mutta täällä kämpällä ei toimi kuin mobiilidata ja se on kallista kokille se.
Edelleen saa kommentoida!

Paluu rikospaikalle

No niin, täällä ollaan!

Kiitos kysymästä,matka sujui ihan kivasti!
Tosin Helsinki-Vantaalla lirahti jännäpissa housuun, sillä minulla oli suht mukavasti 50min vaihtoaikaa Munchenissa ja se kutistui olemattomiin kun kone lähti 35min myöhässä.

Näin jo sieluni silmin miten vietän yön Munchenin kentällä seuraavaa lentoa odottaen.
Mutta niin vain noheva lentokapteeni onnistui taikomaan kanin hatusta, uudelleen reititys ja taas olin mukana pelissä.

Munchenissa jäi lopulta ruhtinaalliset 22min vaihtoaikaa ja kerkesin kuin kerkesinkin jatkolennolle. Tässä vaiheessa tosin laskin mielessäni ruumassa matkanneet tavarani menetetyiksi.
Bilbaoon saavuttuani olivat melkein kaikki muut saaneet tavaransa paitsi minä ja eräs toinen suomalainen herrasmies.
Kun lopulta näin matkalaukkuni saapuvan hihnalle, taisi päästä jo matkan toiset pissat, tällä kertaa ilosta.
Ei haitannut. Olin juuri saanut laukullisen puhtaita ja kuivia vaatteita.
Bilbao, tuo Baskimaan Liverpool.
Jokin meitä yrittää erottaa,mutta niin vain aina päädymme yhteen.

Siitä siis tuo otsikkokin, täällähän olimme seuraamassa Susijengiä syyskuun alussa 2014. Silloinkin joku yritti hankaloittaa sekä pääsyä tänne että muuta raportointia. Se projekti oli Susi jo syntyessään.

Loppuillan käytin kaupungilla käyskennellen ja tutustuen uuteen naapurustooni. Myös tuleva työpaikkani selvisi. Ravintola Kokken it is.
Skandihenkinen, pelkistetyn rento, mutta viimeisen päälle toinen toistaan herkullisempia ruokia tarjoava tasokas ravintola.

Laitan kuvia myöhemmin kun pääsen keittiöpuuhiin. Jatkossa laitan enemmän keittiökuulumisia ja kuvia.
Tiedän että ei ketään kiinnosta keittäjän matkajorinat, mutta koitan pitää blogin aktiivisena. Over and out.

Ruoan perässä maailmalle

Hei vaan!

Tämä blogi kertoo ruoasta, rakkaudesta ruokaan ja hyviin raaka-aineisiin sekä myös työharjoittelustani Espanjan Bilbaossa.

Olen siis aikuisopiskelijana Espoon Omniassa, tavoitteenani on valmistua ennen tulevaa joulua kokiksi.

Ensi maanantaina suuntaan siis Bilbaoon, jossa olen 4,5vkoa ja työskentelen ravintolassa nimeltä Kokken.

Tai Yandiola. Tai Kokken. Tai Yandiola.  

Toisin sanoen asia selvinnee vasta paikan päällä.

Tervemenoa Espanjaan. Ei siitä sen enempää. 

Suhteeni ruokaan on ollut ainakin koko aikuisikäni intohimoinen. 

Minulle ruoka on kaikkea muuta kun vain polttoainetta. Sen rajattomat mahdollisuudet, kaikki ne ihanat maut ja tuoksut, se mahtava tunne, miten kaikki aistit heräävät henkiin ja aktivoituvat kun ruokaa valmistetaan... Ai että.

Tuoreet yrtit,sienet, pitkään haudutetut padat ja lihat ovat etenkin minun makuhermojani kutkuttavia herkkuja. Ajatella, miten mahtavia raaka-aineita Suomen luonto meille tarjoaa.

Ilmaisiahan ne eivät valitettavasti ole.

Ja kuten monilla muilla, myös minulla on ollut toisinaan rahasta hyvinkin tiukkaa.
Mutta ruoasta en ole tinkinyt. 

Tosin tässä asiassa vaikuttaa myös se että meillä syödään oikeastaan kaikki mitä ostetaan ja ruoan jämiä yhdistellään ja tuunataan niistä jokin toinen ruoka. Myös pakastin on ahkerassa käytössä. Hävikkiä ei siis juuri tule.

Näillä sanoilla, tervetuloa mukaan matkaan ja kiitos kun löysit blogini. 

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!