Sen pituinen se

No niin, taas olen takaisin koti-Suomessa! Niin se vain 4,5vkoa hurahti ja jälkeenpäin ajateltuna todella nopeasti.

Paljon tuli tässäkin ajassa nähtyä ja opittua.
Laitankin tähän vähän yhteenvetoa ja muutamia havaintoja reissusta.

Ensimmäisenä asiana sanoisin että Suomalaiset kokkiopiskelijat ovat hyvällä tasolla ammatillisesti eikä meidän tarvitse yhtään hävetä lähtiessämme maailmalle työskentelemään.

Tottakai on päivänselvää että kun mennään ulkomaille työskentelemään niin uusi kieli, ammattisanasto, uudet raaka-aineet sekä työskentelytavat aiheuttavat toisinaan tilanteita joissa tuntuu että en osaa mitään ja ei minusta ole tähän.
Mutta jos tarkastellaan isoa kuvaa, niin samahan se on Suomessa ollessa, kun menee uuteen työpaikkaan / harjoittelupaikkaan niin kyllä siinä menee helposti parikin viikkoa että oppii talon tavoille ja tuntemaan juuri kyseisen paikan tavan tehdä annoksia sekä miten siellä hoidetaan serviisit.

Siitä puheen ollen Kokkenissa oli tapana että aamulla misataan eli esivalmistellaan samalla kun valmistetaan satunnaisia aamiaisannoksia, n.klo 12.30-13 sitten siivotaan koko keittiö ja ehkä syödään jotain pientä. Lounas alkaa n.13.30 ja kestää päivästä riippuen 16.30-17.00 asti. Tämän jälkeen taas siivotaan ja misataan iltaa varten.
Illallinen alkaa puolestaan yleensä n.20.30 ja kestää klo 23-23.30 asti.

Täytyy sanoa että erittäin hyvin toimiva systeemi! Esim.viime lauantaina kun olin viimeisessä vuorossa oli meillä iltaserviisin aikana yhteensä 63 pöytäseuruetta.
Kun kaikki tilaavat vähintään viiden ruokalajin menun, monet jopa seitsemän, niin annoksia nousi yhteensä lähes 400.
Aika huikea määrä noin kolmeen tuntiin.

Kaiken lisäksi oikeastaan kaikki annokset ovat asiakkaan edessä 5:ssä minuutissa siitä kun ne on pyydetty.
Tämä ei olisi tietenkään mahdollista ilman toimivaa järjestelmää.

Mansikka-misat

Ne vakumoidaan balsamicon ja mausteiden kera sekä laitetaan puoleksi tunniksi mietoon lämpöön kypsymään.

Ai että miten herkullista niistä tuleekaan!

Sous-vide menetelmällä eli pitkään (16h) matalassa lämmössä haudutettua vasikan kieltä.

Siitä valmistui simppeli, mutta todella herkullinen annos!

Kaikenkaikkiaan reissu oli antoisa ja siihen mahtui hyviä ja ei niin hyviä hetkiä. 

Mutta ehdottomasti pääosin pelkästään hyviä asioita!

Eroavaisuuksia Suomeen on

 hankala luetella, koska tuntuu että niitä on niin paljon. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin ruoan laitosta ja kokkaamisesta. 

Se on samaa hommaa ympäri maailman, toki eri raaka-ainein ja keinoin.

Töiden loputtua kerkesin muutaman päivän lomaillakkin ja vihdoin pääsin/tuli mentyä myös asiakkaaksi kivoihin ravintoloihin!

Kävimme puolisoni kanssa Dando la Brasassa sekä Bascookissa. Myös Foodoon lounas oli erinomainen, mutta silloin en muistanut kuvata.
Aivan loistavia paikkoja jokainen, mutta Bascook oli näistä selkeästi hienoin ja tunnelmallisin. Sekä myös hintavin. 😊

Laitan tähän loppuun hiukan kuvasatoa näistä ravintoloista ja niiden mahtavista annoksista.

              Dando la Brasan annoksia:

Ankkakroketteja ja bataattinauhaa. Mustavalkosipuli kastike.

Pipeteissä oli salsa-verdeä.

Kobeliha-burgeri,chimichurri-kastiketta ja perunalajitelma.

Kampasimpukkaa kasviksilla.

Jälkkäriksi ananasta,papaijaa, passionhedelmää ja sitruunasorbettia.

Bascookin herkkuja:

Ylikypsää vasikanposkea, häränhäntää ja punaviinikastiketta.

Cheviche ja  friteerattua mustekalaa.

Avokado nigiri.

Pariloitua ankanmaksaa, ribsiä ja papuhummusta.

        Suklaabrownieta ja pähkinäjädeä. 

Yucca-kakkua,suklaajädeä ja passionsiirappia.

Valoa tunnelin päässä

Heippa taas!

Tässä on ollut nyt viikon verran taukoa viimeisimmästä blogista. On ollut hankala kirjoittaa mitään sillä viime aikoina ruoka ja gastronomia ei ole ollut päällimmäisenä mielessä.

Täällä on kaikki sujunut ihan hyvin,
mutta koti-Suomesta kantautuneet uutiset ovat pyörineet päässäni ja on ollut vaikea keskittyä työntekoon sekä nauttia millään tavoin täällä olosta.

No, onneksi nyt näyttää jo hiukan paremmalta ja varmasti kaikki järjestyy kyllä. Myös oma mielialani on jo paljon pirteämpi.

Suomalaisen työharjoittelijakollegani perhe tuli käymään täällä Bilbaossa ja he toivat tullessaan mämmiä, ruisleipää sekä maalahdenlimppua. Oli aika huvittavaa seurata kun meidän ravintolan henkilökunta näitä tuliaisia maisteli.

Yllättävää kyllä, pari tyyppiä jopa tykkäsi, suurin osa ei.

Maria ja Iker mämmiä maistamassa. =)

Kuten jo aiemmin mainitsin, täälä tehdään hyvistä raaka-aineista pieniä, laadukkaita annoksia.
Aika monta kertaa on tullut itselle fiilis , että tosiaan tuon ja tuon asian voi tehdä noinkin ja noin simppelisti.
Majoneesin tekeminen on niin helppoa että en koskaan enää osta valmis kamaa kaupasta kotiini.
Ja miten helppoa niistä onkaan tuunata erilaisia variaatioita!
Siinä meidän tonnikala-annoksessa josta laitoin kuvan aiemmin on mm. majoneesia joka on maustettu Aji Amarillo-kastikkeella sekä korianterilla.
Simppeliä, mutta erikoista ja hyvää.
Aji Amarillo on siis keltaisesta paprikasta tehty tahna jossa on mukana suolaa ja etikkaa. Ei kuulosta kovin hyvältä, mutta uskokaa pois, se on.
Antaa kivan pikantin lisän moneen ruokaan.

Tämännäköinen purkki tässä herkussa.

Ja se tehdään Perussa. Oli pakko ostaa itsellekkin purkillinen tuliaisiksi. 

Tuliaisista puheen ollen 2 vkoa enää niin se olisi paluu Suomeen. Melko nopeasti tuo aika sitten loppujen lopuksi menee.

Täällä kun on tämä pintxo-kulttuuri vertaansa vailla niin laitanpa niistäkin pari kuvaa.

Tänään on täällä muuten todella iso futismatsi. 

Athletic Bilbao kohtaa Eurooppa-liigan puolivälierissä Sevillan.

Valitettavasti ei ole mitään saumaa päästä katsomaan, kyseinen peli myytiin hetkessä loppuun ja mustan pörssin lipuista huudetaan 400€. 

Mutta San Mames-stadion ei ole kaukana tästä meidän kämpästä ja aion mennä katsomaan peliä johonkin stadionin liepeillä sijaitsevaan baariin. Ne on täynnä molempien joukkueiden kannattajia jo nyt, vaikka pelin alkuun on 6h tätä kirjoittaessani. Niissä tunnelmaa riittää kyllä pelin aikanakin!

Hasta mañana!